perjantai 3. joulukuuta 2010
valde: Surun vaippa!
Niin sinä kuin minä meille koittaa lähdön aika eikä paaluuta ole? voisin todeta tänään äitini hautajais päivänä. Niin kauniit värit sielussasi on kun lähdön hetki koittaa,jälkeen kirkkauden ne toiseen mailmaan katoaa ja niin moni jää kaipaamaan! surullista mutta kuten tiedämme mikään ei ole ikuista ei edes timantti? Unelmat leijailevat taivaan ja maan välissä ja odottavat kaiken kauniin toteutumista vertauskuvina se riittää hetken uskomiseen. ja minä jään kaipaamaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimia !
VastaaPoistaKauniisti kirjoitettu!
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista sinulle!
Elämä on jatkumo.
VastaaPoistaVoimia Sinulle!
Kaikille se lähtöpäivä tulee , onneks ei tiedä etukäten päivää. Jaksamista ,,, ja rohkeutta kohdata huominen,,,
VastaaPoistaTuohan on meidän jokaisen kohtalo ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella!
VastaaPoistaKestämistä!
Todella kauniisti kirjoitat kaipauksesta. Hyvien hetkien muistelu helpottaa, mutta ehkä sen aika tulee vähän myöhemmin.
VastaaPoistaEnkeleitä Sinulle.
VastaaPoistaLämpöisin ajatuksin lähetän terveiseni.Suru muuttuu muistoiksi ja ne eivät eivät katoa koskaan.Voimia sinulle!
VastaaPoistaVoimia sinulle, muistot auttavat.
VastaaPoistaMuistojen kera voimia Sinulle.
VastaaPoistaSuru kuuluu elämään, niinkuin ilokin, mutta muistot jää. Voimia Sinulle.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista!
VastaaPoistaJaksamista ja voimaa Sinulle.
VastaaPoistaKuolema yllättää meidät aina ja jättää kaipauksen, surun ja ikävän.. luopuminen on aina vaikea ja lopullinen. Ajatuksin mukana..
VastaaPoistaluopumiseen opetellaan äitiä hoidellessa täälläkin...
VastaaPoistaKiitos osanotosta kaikille!vaikka isänkasvattama olen niin silti tunnen Äideistä parhain hän oli!
VastaaPoista