mistähän syystä palvelu, asiakaspalvelu, on suomalaiselle niin vaikeaa.
(ihmettelee hän joka entisessä elämässään oli aina tiskin takana ja opetti henkilökuntaansa)
mitenkähän muuten sekin: esittäydyt puhelimessa -jos et nyt riemuisasti niin
iloisella äänellä ja toivotat hyvää huomenta/pävää - niin vastaaja
ikäänkuin vetäytyy että mitä hittoa toi yrittää? eikö nyt kuitenkin voisi ensimmäisenä olettaa, että potentiaalinen asiakas siellä lähestyy....
soitin jalkahoitolaan, puhelinluettelosta löysin numeron.
ensimmäinen vastasi nimellään, joka oli muuta kuin firman nimi.
sanoi sitten, ettei leikkaa kynsiä, hoitaa vain muuten ja tekee jalkojen vyöhyketerapiaa.
eikä ole aikojakaan.
sanoin, että täytyykin muistaa numerosi toiste.
- mutta en leikkaa kynsiä!
-ymmärsin, kiitos.
(voi miten helppo olisi ollut saada minusta asiakas!)
toinen vastasi firman nimellä ja omalla etunimellään, tiukalla äänellä.
vastasi ihmettelevän ja laiskan tuntuisesti esittettäytymiseeni ja hyvään huomeneen.
ilmoitti ääni entistä töykeämpänä, ettei ole aikoja.
kiitos vaan, en sun käsiis haluakaan.
kolmas vastasi ystävällisesti, että on kovin pitkälle varattu.
nejännellä vastasi automaatti.
ilmoitin asiani ja nimeni.
hetken kuluttua sain vastasoiton,
ei, tänään ei ole aikaa, mutta kävisikö huomenna vaikka kahdeltatoista?
hinta on 50 e, noin puolitoista tuntia, siihen kuuluu vaahtokylpy, kovettumien poisto ja katsotaan onko ongelmia ja mitä voidaan tehdä, kynsien leikkaukset ja lakkaukset ja hieronta ja öljyhoito ja vaikka sitten sitä ja tätä ja siinä voi olla pitkällään ja vaikka nukahtaa hetkeksi....
saanko vielä nimen? tervetuloa, huomenna keskiviikkona klo 12, sitten nähdään, tervetuloa....
iloisella äänellä - venäläisellä korostuksella.
tällä en nyt suinkaan tarkoita, että vain venäläiset osaisivat - sattuipa vain kohdalle.
En voi ehkä kilpailla hienoudessa Pedron kanssa, mutta takaan ja allekirjoitan että vehkeeni ovat jonkun verran eksoottisempia:) 
Pimu-koiruliini löysi minulle tällaisen prinssin. Sammakkohan se oli alunperin, mutta suudeltuani sitä se muuttui prinssiksi viikonlopulla! Hiukan ujokin se oli aluksi, kun piilotteli ruohikossa. Eikös olekin komea ilmestys?
Vehkeistään mies tunnetaan, tavataan sanoa. Tässä tositapaus Lestijärveltä:
Samaan aikaan oli Assalla jotkut Maaseutu Makuja -messut. Siellä
vasta oli ihmisiä!!! Vatsat halus kans taidetta. Sieltä nappasin kuvan eräästä menusta, jossa karppaajan annoksen
hinta pani ihmettelemään muodilla rahastamisen taiteesta.
Kyllä työssäkin tulee iloisia yllätyksiä! Varsinkin minun työssäni on usein aika ikäviä juttuja, kun ne ovat enimmäkseen rikoksia tai riita-asioita, tai kuolinpesien selvityksiä ja testamenttien tekoa sekä riitoja omaisuuden jaosta.
Oletteko nähneet sinikukkaista syyshortensia? Siskoni pihalla on sellainen. Ja hän kertoi tämän kyseisen lajin tekevän sinisiä kukkia happamassa maassa. Nyt hortensia kukki ensimmäisen kerran, vaikka on ollut pihalla useamman vuoden. Tämän kuvan otin eilen illalla, valo ei riittänyt koko pensaan kuvaamiseen, .
Kaikki ovat oppineet lentämään. Seiskakin.
Pölvasti jalgpalli toornament on saatu koht pelatuseksi, lopetuspeli yha pelaamati.
hajuherneet ja mustilanruusu - saatte kuvitella niiden hurmaavan tuoksun! 
toisen kerran kuu täyttyy elokuun viimein päivä. 
